Jonskulainen pelasti eilisen päiväni. Töistä tullessani olin niin henkisesti kuin fyysisestikin todella väsynyt. Mies sanoi, että lasten naulakon päällä olisi postia. Punaisesta kuoresta löytyikin ihanuuksia:

Tummaa suklaata ei koskaan ole kotona liikaa. Vaaleanpunaiset silmukkamerkit ovat vaaravyöhykkeessä: "Mitä noi on? Mä taltten sellasia, onks ne mulle?" Pikkuneidin mielestä kaikki vaaleanpunainen on oletusarvoisesti hänen. Mulkosilmäsammakkokortti saa paikan työpöydän vierestä - pitäähän jonkin vahtia tekemisiäni etätyöpäivinäkin.

Kyllä minäkin tässä jossain vaiheessa jonkinlaisen arvonnan taidan järjestää, joten pysykääpä kuulolla.

Eilen junassa päättelin loput langat kämmekkäistäni. Huiviinkin olen loppupeleissä ihan tyytyväinen. Tässä punaisessa Mohair Luxissa värierot eivät ole niin selvät kuin joissain muissa väreissä, joten se langassa olleesta solmusta johtunut värin töksähdyskään ei ota niin pahasti silmään.

Mies ei oikein ymmärtänyt, kun piti vaihtaa takkiakin kesken kuvaussession. Sillä on nyt se mun viimeviikkoinen flunssa, ja olisi halunnut kuvata sisällä. Ja pöh, sanon minä. Poikakin valitteli aamulla vähän kurkkuaan, mutta tahtoi kuitenkin mennä päiväkotiin, kun oli Metsämörri-päivä. Jäämme tarkkailemaan tilannetta.