Minäkin sitten sain haasteen.

Kirjoitan JaanaM:n haastamana merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään blogissaan saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Nukkuminen
Peitto pitää olla oikein, eli pussilakanan aukko alaspäin. Ja (villa)sukat jalassa. Enkä voi nukkua kasvokkain kenenkään kanssa, koska muuten se toinen hengittää mun hapet ja tukehdun yön aikana.
2. Syöminen
Inhottaa, jos kastike koskee salaattiin. Siis sellainen ruokakastike, ei salaatinkastike. Teemukiin jää melkein aina "pohjat". Muroihin laitan maitoa vähän kerrallaan, koska niiden pitää pysyä rapeina.
3. Lastenhoito
Minulla on lähes neuroosi lasten korvien putsaamisesta. Näkyvä vaikku ällöttää.
4. Siisteys
En pysty roskaamaan luontoa. Kuljen siis vaikka kilometritolkulla jätskitikku kourassa tai makunsa menettänyt purkka suussa, jos vastaan ei tule yhtään roskista. Miehen ja lasten tavaroiden sekaisuus ärsyttää, omat roinat on sikinsokin työpöydällä ja vaatehuoneessa, eikä se haittaa yhtään. Jos mies laittaa vaikka karkkiaskin sekajätteeseen ja näen sen siinä päällä, se on pakko noukkia pahvinkeräyslootaan.
5. Vessa-asiat
Vessapaperirullan pitää olla oikein päin, eli paperi ylhäältä alaspäin. Pienellä asialla käyn usein ovi auki, oman perheen kesken siis. Hampaita pestessä pitää nähdä operaatio peilistä.

Tähän meemiin törmää melkein joka paikassa. Ja minusta esim. tuo lakanan tai vessapaperin oikeellisuus ei ole ollenkaan omituista, vaan pitäähän ne nyt hyvänen aika sentään olla oikein. Kukahan kumma niitä vessapaperirullia kääntelee väärinpäin, kun melkein kaikkien (blogaajien) mielestä ne pitää olla oikeinpäin?

Haaste lähtee Katjalle, toiselle Katjalle, Marjutille, Piikkarille ja miehen seuraamalle Jäähyaitiolle.

PS. Bonusraita: Jos minun pitää yhtäkkiä laulaa joku laulu, ensimmäisenä mieleen tulee Maa on niin kaunis. Tätä olen hyräillyt molemmille lapsille päiväunilauluksi vuodenaikaan katsomatta. En edes erityisemmin pidä koko veisusta.