Mulla on hirveä hinku aloittaa koko ajan uusia neulomuksia. Tänään olin jo kaivamassa sopivia lankoja uutta ideaani varten, mutta päätinkin koota ensin keskeneräisyydet yhteen kasaan. Kasasta tuli yllättävän iso:
- viidet lapaset, osa päättelyä vaille, osa täysin vaiheessa
- kaksi apupupua, puuttuu kirjailut ja täyttö
- neljä huivia, puuttuu päättelyt tai lähes koko kaulaliina tai jotain siltä väliltä
- polvipituisiksi suunnitellut kärjestä aloitetut sukat, joiden varsista puuttuu noin puolet
- tytön neuletakki, josta puuttuu edelleen hihat ja kaulus
- yksi salainen juttu, jonka tilasta en kerro sen enempää
Olisikohan tässä viimeistelyviikkojen paikka? Hmmm...
Jos kahta valmistunutta työtä kohti saisi aloittaa aina yhden uuden, niin tänäänhän valmistui neljä eli kaksi uutta saisi aloittaa. Ja jos tekisi nopsasti nuo langanpäiden päättelyt, niin niistä tulisi muutama "aloituslupa" lisää. Mikähän siinä on, että ne uudet, vielä aloittamattomat työt tuntuvatkin niin paljon kivemmilta kuin nuo keskeneräiset, jotka ovat aikoinaan hingunneet puikoille ihan yhtä kovasti?
Kommentit