Yritän taas elvyttää tätä blogiani pitkän tauon jälkeen. Neulonut olen tässä välilläkin, vaihtelevalla menestyksellä.

Epäonnistumisten sarja saa minut oikeastaan nytkin kirjoittamaan. Ensin sain tahkottua valmiiksi isoäidinneliöpeiton nukenvaunuihin. Siitä tykättiin kovasti, mutta yön pimeinä tunteina sitä oli kai nyplätty liikaa - löysin sen tuossa taannoin lastenhuoneesta reikäisenä. Ilmeisesti olin tehnyt päättelyt liian huonosti, mutta yhtä kaikki, korjaaminen olisi ollut minun taidoillani ihan mahdotonta.

Sitten väkersin valoisat kesäyöt parhaan ystäväni vauvalle paita-housut-pipo -settiä. Lopulta siitä tuli erittäin hyvä oppimiskokemus: virheistähän pitää oppia. Ja pikkuisen pojan syntymälahjukset noudettiin ruotsalaisen vaateketjun myymälästä. Jospa saisin neulottua jotain ristiäislahjaksi. Tai jouluksi. Tai syntymäpäiviksi. Tai vaikka edes rippilahjaksi...

No, jotain onnistuneitakin juttuja on onneksi tullut tehtyä. Äitienpäivälahjahuivi oli saajalleen mieluisa. Kaksi kesäistä käsilaukkua olen itselleni tehnyt, ihan omasta päästä. Virkattuun beigeen Samos-laukkuu ostin rottinkikahvat ja neulottuun mustavalkoiseen Jasmin-pussukkaan tein itse napin Cernit-massasta. Jälkimmäinen pääsi mukaan IBB-festareille eturiviin, kun kävin suosikkejani fanittamassa. Ziinalta saamani vaaleansiniset Butterfly-kerät muuntuivat Kevät-huiviksi ja Molly-pannaksi. Toisen kaverini vauvalle lähetin tossut vaaleanpunaisesta ja harmaasta Nallesta.

Näiden blogielvytysyritysten taustalla on myös halu osallistua Salainen neuleystävä -projektiin. Vähän kyllä jännittää, kun olen vähän tumpelo sekä neulomisjutuissa että bloginpitämisessä (nytkin tällainen tylsä kuvaton postaus, kun en ole neulomuksia muistanut kuvata, meidän kamera on tyhmä ja uudesta puhelimestani en osaa vielä siirtää kuvia koneelle), mutta rohkea rokan syö.